FAN -YLLÄTYS LÄHIÖOSTARILLA

Fan 

Tänään emme eksyneet yhtään minnekään vahingossa, vaan otimme Facebook-vinkistä kopin, joka kannatti. Vihje ohjasi meidän Pihlajamäen "pahamaineiselle" ostarille, josta ei aivan ensimmäisenä tulisi mieleen lähteä etsimään hyvää ja viihtyisää ruokaravintolaa, mutta kaljakuppilaa kylläkin.

Ravintolan ikkunateksit hukkuivat viereisten juottoloiden logoihin, eikä paikka varsinaisesti huutanut astumaan sisään. Heitimme ennakkoluulot roskiin ja menimme kuitenkin, koska automatkalla paikanpäälle ehdin pikaisesti vilkaista ravintolan saamat asiakasarvostelut, jotka lupasivat yhtä hyvää kuin sosiaalisesta mediasta bongaamani päivityskin.

Itse ravintola oli pieni. Paikassa oli yhteensä viisi pöytää, mutta illan mittaan ainoastaan yksi niistä pysyi tyhjänä. Miinuksena todettakoon, että ravintolan suuri ikkuna oli ikävästi kadulle päin, joten näkymät eivät olleet ne kaikkeista parhaimmat. Ongelma oli kuitenkin ratkaistu sillä, että menimme istumaan selkä ikkunaa vasten, jolloin näköyhteys oli suoraan avoimeen keittiöön. Toisena miinuksena todettakoon edelleen ne isot ikkunat, joiden vuoksi ravintolareissulle olisi kannattanut varustautua pikkaisen paksulla villlapaidalla. Kun ulkona oli pakkasta 15 astetta, ikkunoiden edessä oli melko viileä istua. Jos siis mahdollista kannattaa valita ruokailupöydäksi  se ainoa kulmapöytä joka ei ole ikkunan vieressä. Ainakin talvella. Meidän tilanteessamme tämä kyseisen pöytä oli ainoa, johon oli tehty etykäteisvaraus, mikä toisaalta kertonee ravintolan laadusta sekin jotakin.

Ne niistä miinuksista. Puhutaan välillä jostakin positiivisesta.  Aloitetaan tunnelmasta. Huolimatta isoista kylmistä akvaarioikkunoista, tunnelma oli kotoisa ja vertauskuvallisesti lämmin. Suora näköyhteys avoimeen keittiöön mahdollisti varmistamaan, ettei kokki lämmittänyt mikrossa valmisruokaa. Palvelu oli ystävällistä, eikä omaa ruokaa tarvinnut odottaa kohtuuttoman kauan siitä huolimatta, että ravintolassa oli töissä vain kaksi työntekijää. Parituntisen ravintolaillallisen aikana paikalle eksyi vain kaksi lievästi päihtynyttä henkilöä - hekin hakemaan take away ruokaa.

Sitten vihdoin siihen ruokaan, mikä on ehdottomasti pääsyy siihen miksi tähän ravintolaan kannattaa tulla kauempaakin. Ruokalistalta löytyi japanilaista, korealaista ja kiinalaista ruokaa, kivasti yhdisteltynä. Lisäksi ruokalista oli positiivisella tavalla suppea, mikä mahdollisti normaalia nopeamman päätöksen teon annosvalinnassa. Alkuruuaksi oma valintani oli kevätrullat merenelävätäytteellä. Avomieheni tilasi jonkin sortin possunlihanyyttejä etikkaisella soijakastikkeella (Goyza). Molemmat alkuruuat olivat melko lailla peruslaatua, tarpeeksi hyviä herättämään ruokahalun pääruokaa varten - joka oli loistavaa. Omalta pääruokalautaseltani löytyi teriyakilohta, erisorttiseni aasialaisine lisukkeineen, joista tuore inkivääri viimeisteli annoksen täydellisen maistuvuuden. Kokilla oli maustekäsi kohdillaan, joten lautaselta löytyvät maut juttelivat kivasti keskenään. Lohi oli juuri sopivasti al dente, kasvikset tuoreita ja rapeita ja mikä parasta,  ruoka ei loppunut kesken. Toisaalta ruokaa oli lautasella niin paljon, ettei jälkiruualle löytynyt vatsasta enää tilaa. Tämä oli sääli, koska vaikka jälkiruokalistalta löytyikin vain kaksi vaihtoehtoa, oli naapuripöytään kannettava marjajäätelöannos niin houkuttelevan näköinen, että sitä olisin ehdottomasti halunnut maistaa. Mieheni pääruokana oli hitaasti haudutettua porsaankylkeä sienien ja makean soijakastikkeen kera (Dongpo). Erittäin maittavaa sekin. Kuulemma. Tänne tulemme uudestaankin  Kiitos! Nam!