Tänään piipahdin ystäväni kanssa Návetassa. Tällä kertaa suunnistin kahvilaan ihan tahallani tarkoituksella, mutta alunperin tämä kahvila on yksi niistä mahtavista paikoista, joihin satuin eksymään sattumalta. Sillä lailla ihanalla tavalla. Oli kesä ja olimme matkalla kotiin Pilvijärven uimareissulta, kun kas vain, sattumalta siinä aivan tien vieressä olla möllötti punainen söpö tupa. Sen tuvan pihassa oli paljon autoja. Pohdimme, että voisikohan siinä olla joku kahvila ja kaarsimme pihaan katsomaan. Ja sehän se toden totta oli. Maalaisidylli tien varressa, josta sai tuoretta kahvia ja pullaa. Ja kaikki tämä vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä kotoamme. Kesällä kahvilassa oli tungosta, mutta onneksi viihtyisälle pihalle oli siroteltu paljon sööttejä puutarhatuoleja - ja terassillakin oli tilaa. Tämän kesän jälkeen tänne on pakko ollut tulla kerta kerran jälkeen uudestaan.
Tänään tahdoin tuoda ystävänikin nauttimaan tämän kodikkaan kahvilan tunnelmasta. Matka Herttoniemestä Sipooseen kesti palttiarallaa puolisen tuntia, eli paljon vähemmän kuin olin arvioinut. Olin siis paikalla etuajassa, mikä oikeastaan oli hyvä asia. Sain hetken aikaa rauhoittua. Nollata ajatuksia, kuten sitä on tapana sanoa. Tässä ympäristössä se oli erityisen yksinkertaista. Tarvitsi vain istua alas, antaa katseen kiertää kauniisti sisustetussa tilassa ja nauttia maalaiskahvilan rauhasta. Niin helppoa. Missään ei ollut ärsyttävää melua. Ainoastaan vaimeaa puheensorinaa. Ja juuri näin sen pitää olla. Keittiössä tuoksui kahvi ja pulla. Pöydillä ja hyllyillä lepatti tuikkuja ja kynttilöitä tunnelmaa luomassa. Vaikka omat koirani odottivat tällä kertaa kotona, nurkkapöydässä istuvan asiakkaan pieni chihuahua muistutti minua siitä että tämä oli yksi niistä mukavista paikoista, joissa koiratkin saavat olla mukana. Siis ihanan viihtyisää ja kodikasta! Mieluummin minä täällä istuin kuin oman olohuoneeni sohvalla.
En itse oikeastaan ole suuri pullankuluttaja, mutta tämmöisestä paikasta sitä on tietysti aina saatava, koska se on tuoretta ja itseleivottua. Ei sellaista koneellista linjatavaraa, koska sellainen on yksinkertaisesti pahaa. Ystäväni saavuttua suunnistimme siis ensimmäiseksi pullatiskille. Tai leivostiskiksi kai sitä paremminkin pitäisi kutsua, koska tarjolla oli makeaa ja suolaista. Kello oli noin neljä iltapäivällä joten valikoima oli odotetusti suppeampi kuin kesäviikonloppuna parhaaseen iltapäiväkahviaikaan. Se ei minua estänyt riemuitsemasta jättiläissuurista korvapuusteista, joiden hinta kahvin kanssa oli kolme euroa kolmekymmentäsenttiä. Ja kahvikupit olivat nekin tarpeeksi suuria. Ei tullut tarvetta heti santsata.
Kun istuimme pöytään ystäväni kanssa rupattelemaan niitä sun näitä, unohdin olevani kahvilassa. Tuntui kuin olisin ollut jonkun kotona vieraisilla. Siis sellaisessa mukavassa paikassa, jossa on niin kiva ja leppoisa tunnelma, että tekisi mieli jäädä ihan vain oleskelemaan. Ja niin me vähän teimmekin, vähän niin kuin puolivahingossa tosin. Pulla kesti loputtomiin ja jossain vaiheessa iltaa pöytäämme ilmestyi työntekijän tarjoamana vielä isot palat tuoretta kauraleipää suurissa paperipusseissa. Ihan mahtavata!
Kellon lähestyessä sulkemisaikaa totesin ystävälleni, että meidän pitäisi ehkä lähteä kotiin, koska paikka oli menossa kiinni. "Onko ihan pakko?" Kysyi ystäväni. "Tänne olisi niin mukava vaan jäädä viettämään aikaa." Niinpä. Kiire ei onneksi kuitenkaan ollut. Kukaan ei tullut höökimään pöytäämme rätin kanssa, painostaen meitä poistumaan ennen sulkemisaikaa, eikä valomerkkiäkään vilkuteltu. Viittä vaille kuusi minulla oli edelleen yhtä tervetullut olo, kuin kello neljältä astuessani sisään kahvilaan. Kun viimein lähdimme siirtymään laiskasti ulko-ovea kohden, omistajalla oli aikaa jäädä vielä rupattelemaan kanssamme mukavia. Kiitos! Nam! :)
http://www.leipomokahvilanavetta.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti