PITKÄSTÄ AIKAA kolme kivaa ruokaravintolaa

Viimeisestä päivityksestä on kulunut...no, jonkin verran aikaa. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt tapani mukaan ulkona syömässä, mutta sellaisia postauksen arvoisia ravintoloita ei ole vain sattunut matkan varrelle. Tai sitten olen käynyt niissä samoissa vanhoissa. Syitä on monia. :)

Mutta nyt voin ilokseni jakaa blogissani kolmekin ehdottomasti kokeilun arvoista ruokapaikkaa. Yksi niistä sijaitsee Sipoossa ja kaksi muuta Vantaalla.

Laituri Sipoo

http://www.leipomokahvilanavetta.fi/

Aloitetaan siitä Sipoossa sijaitsevasta. Kyseessä on siis  perheravintola Nàvetan uusi ruokaravintola nimeltä Laituri. Kahvila Nàvetasta olenkin jo tänne blogiini jakanut kokemuksiani aikaisemmin. Käypä kurkkaamassa nekin. ;)

Ravintola Laituri on avattu keväällä Gumbostrandin venesataman viereen. Koska kahvila Nàvetta on edelleen yksi suosikki kahviloistani, oli minun tietysti kesälomani kunniaksi mentävä heti testaamaan, olisiko Laituri yhtä kiva paikka kuin Nàvetta.

Tähän heti ensi alkuun on todettava, että ainakin aurinkoisena kesäpäivänä ravintolan puitteet olivat täydellisesti kohdillaan. Ravintolan terassilta oli mukava katsella kohti rauhoittavaa merta, eikä kaupungin vilinästä tai kiireestä ollut tietoakaan. Terassin edustalle oli aseteltu aurinkotuoleja auringonvarjoineen, joissa oli itseasiassa mukava jäädä nauttimaan ruokailun jälkeen kahveja. Kahvit kuuluivat tietysti hintaan. Hetkeksi aika pysähtyi ja kuvittelin olevani jossakin muualla kuin Suomessa.

Lounaslistalla oli kermaista lohikeittoa, joka näytti varsin herkulliselta, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan ruokani ala carte listalta. Itse ruokalista oli varsin suppea. Minulle, ikuiselle jahkailijalle, se oli iloinen asia. Valitsin listalta vuohenjuustohampurilaisen. Kylkeen kuului vadillinen bataattilohkoja. Annosta odotellessamme söimme talon tuoretta, itsetehtyä leipää. Se oli ehkä virhe, sillä leivän ollessa niin mehevää, että se vei kielen mennessään, tulin ahmineeksi leipää aivan liikaa. Tämä tietysti johti siihen, että hampurilaisannoksen saapuessa pöytääni, annoksen loppuun syöminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Ja sitä se myös oli. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö ruoka olisi ollut hyvää. Päinvastoin.

Annoksessa parasta oli itse tehty pehmeä sämpylä. Vuohenjuustoa oli kerrankin tarpeeksi. Jos jotain naputtamista haluaa keksiä, niin salaattia olisi sämpylän välissä saanut olla omaan makuuni hieman enemmän. Päätin keskittyä ensisijaisesti hampurilaisesta nauttimiseen, koska tiesin jo valmiiksi etten kuitenkaan tulisi kaikkea sitä ruokamäärää jaksamaan. Vaikka en itse uunijuureksista kovinkaan perusta, niin varsin maittavia bataattilohkotkin olivat. Kannattaa ehdottomasti kokeilla.

 Souvlaki Tikkurila

Tämä paikka oli sinänsä minulle jo vanha tuttavuus, mutta aikaisemmin kyseinen ravintola on ollut sellainen pikkuruinen kioski Tikkurilan torin laidalla. Kun fillaroimme kesällä tähän tuttuun paikkaan, huomasimme iloksemme että ravintola oli laajentunut ihan kunnon ravintolaksi. Listalta löytyivät vanhat tutut herkut ja muutama uutuus. Kasvisyöjille ruokaa oli tarjolla edelleen aika vähän (siitä pientä miinusta), joten valitsin listalta tutun ja hyväksi todetun rullan, jonka sisällä oli halloumjuustoa, kasviksia, tsatsikia ja ranskalaisia. Kuulostaa kummalliselta, mutta oikeasti toimii! Jälkkäriksi otimme mukaamme vielä pari baklavaa.

Olen suurena kreikkalaisen ruuan ystävänä käynyt useassa kreikkalaisessa ravintolassa, mutta Souvlaki on näistä (Suomessa sijaitsevista) ehdottomasti paras. Ravintola itsessään on ulkonäöltään hyvin arkinen ja sijainti aution torin laidalla melkoisen ankeakin, mutta älä anna sen hämätä. Kaikki ruuat tehdään henkilökunnan kertoman mukaan itse ja tämän myös maistaa. :) Myös hinta on melko huokea. Tämän ravintolan ehdottomasti paras asia on kuitenkin ihana ja sydämellisen ystävällinen henkilökunta.

Kannattaa käydä kurkkaamassa muutama arvostelu kyseisestä ruokapaikasta, tai vielä parempaa, käypä itse kokeilemassa. :)


https://www.tripadvisor.fi/Restaurant_Review-g226906-d10544859-Reviews-Souvlaki-Vantaa_Uusimaa.html

Wanda`s Myyrmäki

http://www.wandas.fi/ 

Jos olet ajanhermolla, tiedätkin ehkä että tämä on nyt se The Vantaan parhaaksi äänestetty ravintola. Eli pakkohan sitä oli kokeilla. Tätä ravintolaa jouduimme hetken hakemaan. Mutta sieltä se lopulta löytyi Myyrmäen vanhan ostarin kupeesta. Mikäköhän siinä on, että näitä huikeita helmiä löytyy usein juuri sellaisista paikoista, joista niitä vähiten odottaa löytävänsä. :)

Koska tämän ravintolan maine oli mitä oli, odotuksemme olivat ehkä hieman normaalia korkeammalla. Itse tilaan hyvin harvoin ravintolasta risottoa, koska petyn melkein aina. Tällä kertaa päätin olla rohkea. Oikeastaan se johtui siitä, että risoton kanssa tarjoiltiin nieriää, jota ihme kyllä, en ollut tuohon päivään mennessä maistanut. Silti vähän jännitti. Entä jos risotto olisi sittenkin pahaa? Toisaalta, hinta ei ollut paha. Kahdeksantoista euroa. Ehkä sillä hinnalla kestäisi yhden ylikeitetyn riisin? Ainakin jos se nieriä olisi hyvää.

Palvelu oli todella ystävällistä ja ripeää. Ja risotto, no se oli taivaallista! Riisi oli al dente ja risoton koostumus muutenkin juuri sellainen kuin pitää. Olen elämäni aikana maistanut aika monta risottoa ja vain yhden kerran olen maistanut yhtä hyvää risottoa kuin täällä. Se oli vanhassa Caruselli ravintolassa Etelärannassa ja tätä kyseistä paikkaa ei ole enää olemassa. Ehkäpä kokki on siirtynyt Myyrmäkeen? ;)

Kiitos! Nam!


 

STONE`S - TÄYDELLISTÄ HAMPURILAISTA ETSIMÄSSÄ

Lauantaina juhlimme puolisoni syntymäpäiviä. Koska mieheni on suuri hampurilaisten ystävä ja osaa valmistaa käden käänteessä erittäin maukkaita burgereita itsekin, halusin hemmotella häntä hänen suosikkiruuallaan. Myönnettäköön heti alkuun, että itse en olisi osannut täydellistä hampurilaista valmistaa, joten missioni oli etsiä - ja löytää täydellinen hampurilaisravintola.Tämä oli jo sinällään aikamoinen haaste, ottaen huomioon että useammassa ravintolassa asioineena, muistan mieheni olleen täydellisen tyytyväinen hamppariinsa vai muutamassa paikassa. 

Löytääkseni sopivan ruokapaikan, joka tarjoaisi täydellisiä hampurilaisia, minun oli kerättävä ensin hieman taustatietoa. Ensimmäinen sääntö:täydellistä burgeria ei saa pikaruokaravintolasta, ei siis Hesburgeria tällä kertaa. No, sen verran tiesin ehkä itsekin. Mutta mitä muuta? Kaikki lähtee pihvistä ja sämpylästä. Jos pihvi tehdään naudanlihasta (kuten mieheni mukaan on kuulemma suotavaa), pihvin tulisi olla paistoasteeltaan medium, mutta samalla pinnaltaan rapea. Sämpylä ei saisi muuttua mössöksi suussa heti ensimmäisellä puraisulla, mutta  toisaalta se ei saisi olla liian kovaakaan. Täytteitä tulisi olla sopivasti ja niiden tulisi olla tasapainossa keskenään. Eli ei siis liian kuivaa, mutta ei liian kosteatakaan. Ja tuoreet raaka-aineet. Tottakai. 

Seuraavaksi Facebookiin, koska sehän tietää tunnetusti kaiken. Harmikseni sain tällä kertaa vain muutamia suosituksia sopivista hampurilaisravintoloista. Naughty burger olisi ollut ensimmäisenä vaihtoehtona omalla listallani, mutta tarkempi selvittely paljasti, että kyseisen ravintolan pihvi ei kuulemma ole ihan sellaista kuin pitää, eli pinnaltaan rapeaa. Ei siis sinne. Friends and brger oli monella listalla ykkösenä, mutta itse paikan päällä kertaalleen pyörähtäneenä, en pitänyt paikan pikaruokamaisesta tunnelmasta, joten ei sitten sinnekään. Mutta minne sitten? No Googleen tietysti.

Googlen kautta päädyin ravintola Stone`sin sivuille. Pääkaupunkiseudun parhaat burgerit. Luomua lähituottajien raaka-aineista. Itseleivotut sämpylät. Kattava olutvalikoima. Tämä se voisi olla!

Itse ravintola sijaitsi aivan Helsingin ytimessä. Kadulta päin katsottuna voisi olettaa, että kyseessä on siisti pubi. Eli siis paikka, josta saa pääsääntöisesti vain juotavaa. Itse ruokaravintola sijaitsi Stone`sin alakerrassa. Paikka oli viihtyisä, tunnelma tiivis ja rento. Ruokailemassa oli tavallista porukkaa ja paikka tupaten täynnä. Hyvä! Se on yleensä merkki myös hyvästä ruuasta. Ruokalistalta löytyi muutakin kuin hampurilaisia, mutta koska olin tuonut mieheni burgerille, olin päättänyt myös itse tilata sellaisen. Listalta löytyi kaksi hampurilaisvaihtoehtoa punaista lihaa karsastavalle: kasvis ja kala. Näissä kahdessa vaihtoehdossa täytteet eivät olleet niitä kaikkein perinteisempiä. Kuka keksi laittaa lohihampurilaiseen korianteria ja inkiväärihilloketta? Kuulosti juuri tarpeeksi omituiselta ollakseen hyvää. Otin tämän. Mieheni valitsi listalta Black and Bleun, eli hampurilaisen, joka koostui cajunmausteella maustetusta luomunaudan pihvistä, roquefort-juustosta, whiskysipulista, tomaatista, salaatista ja majoneesista. Lisänä nokare aiolia. Kylkeen tilasimme korin ranskalaisia, jotka eivät siis kuuluneet hampurilaisten hintaan. Tämä oli ehkä hieman kummallista. Ranskalaisten mukaan kuului itsetehty ketsuppi. Jos itse söisin lihaa, olisin ehdottomasti valinnut listalta porohampurilaisen, jossa olisi ollut lisukkeena mm. kantterelleja ja karpalomajoneesia. Mukavan eksoottista. Burgereiden hinta ei ollut paha, noin 15 euroa kipale. 

Ruokaa ei tarvinnut odotella pitkään, mutta odotteluajan olisi voinut halutessaan käyttää lautapelien pelaamiseen, joita löytyi hyllystä paljon. Kiva idea! Itse ruoka oli juuri sellaista kuin pitikin, herkullista! Leipä maistui ihan oikeasti tuoreelta ja oli myös mukavan rapsakkaa, mikä pienenä miinuspuolena aiheutti kuitenkin sen, että hampurilainen ei pysynyt ihan helposti kasassa. Onneksi keskellä oli tikku, joka piti kerrosleipää jotenkuten kasassa. Lohihamppari oli kummallisuudessaan juuri niin hyvää, kuin olin kuvitellutkin. Harmi ei kyseinen kalaleipä taisi olla kausituote. Hampurilaiset olivat juuri sopivan kokoisia täyttämään vatsan, ilman että tarvitsi aterian jälkeen kärsiä ähkystä. Koska olutvalikoima oli laaja, olisin olutnoviisina kaivannut näistä juomista jonkin sortin informaatiopakettia. Koska sellaista ei ollut tarjolla, olin tylsä ja tilasin kuplavettä. Entä mitä tykkäsi burgeristaan kerrosleivistään tarkka mieheni? Löytyikö se täydellinen hampurilainen? Ei ehkä ihan, mutta melkein. Hyvää kuulemma oli. Kiitos! Nam!

https://www.raflaamo.fi/fi/helsinki/stones

KAHVILLA NÁVETASSA

Tänään piipahdin ystäväni kanssa Návetassa. Tällä kertaa suunnistin kahvilaan ihan tahallani tarkoituksella, mutta alunperin tämä kahvila on yksi niistä mahtavista paikoista, joihin satuin eksymään sattumalta. Sillä lailla ihanalla tavalla. Oli kesä ja olimme matkalla kotiin Pilvijärven uimareissulta, kun kas vain, sattumalta siinä aivan tien vieressä olla möllötti punainen söpö tupa. Sen tuvan pihassa oli paljon autoja. Pohdimme, että voisikohan siinä olla joku kahvila ja kaarsimme pihaan katsomaan. Ja sehän se toden totta oli. Maalaisidylli tien varressa, josta sai tuoretta kahvia ja pullaa. Ja kaikki tämä vain parinkymmenen minuutin ajomatkan päästä kotoamme. Kesällä kahvilassa oli tungosta, mutta onneksi viihtyisälle pihalle oli siroteltu paljon sööttejä puutarhatuoleja - ja terassillakin oli tilaa. Tämän kesän jälkeen tänne on pakko ollut tulla kerta kerran jälkeen uudestaan.

Tänään tahdoin tuoda ystävänikin nauttimaan tämän kodikkaan kahvilan tunnelmasta. Matka Herttoniemestä Sipooseen kesti palttiarallaa puolisen tuntia, eli paljon vähemmän kuin olin arvioinut. Olin siis paikalla etuajassa, mikä oikeastaan oli hyvä asia. Sain hetken aikaa rauhoittua. Nollata ajatuksia, kuten sitä on tapana sanoa. Tässä ympäristössä se oli erityisen yksinkertaista. Tarvitsi vain istua alas, antaa katseen kiertää kauniisti sisustetussa tilassa ja nauttia maalaiskahvilan rauhasta. Niin helppoa. Missään ei ollut ärsyttävää melua. Ainoastaan vaimeaa puheensorinaa. Ja juuri näin sen pitää olla. Keittiössä tuoksui kahvi ja pulla. Pöydillä ja hyllyillä lepatti tuikkuja ja kynttilöitä tunnelmaa luomassa. Vaikka omat koirani odottivat tällä kertaa kotona, nurkkapöydässä istuvan asiakkaan pieni chihuahua muistutti minua siitä että tämä oli yksi niistä mukavista paikoista, joissa koiratkin saavat olla mukana. Siis ihanan viihtyisää ja kodikasta! Mieluummin minä täällä istuin kuin oman olohuoneeni sohvalla.

En itse oikeastaan ole suuri pullankuluttaja, mutta tämmöisestä paikasta sitä on tietysti aina saatava, koska se on tuoretta ja itseleivottua. Ei sellaista koneellista linjatavaraa, koska sellainen on yksinkertaisesti pahaa. Ystäväni saavuttua suunnistimme siis ensimmäiseksi pullatiskille. Tai leivostiskiksi kai sitä paremminkin pitäisi kutsua, koska tarjolla oli makeaa ja suolaista. Kello oli noin neljä iltapäivällä joten valikoima oli odotetusti suppeampi kuin kesäviikonloppuna parhaaseen iltapäiväkahviaikaan. Se ei minua estänyt riemuitsemasta jättiläissuurista korvapuusteista, joiden hinta kahvin kanssa oli kolme euroa kolmekymmentäsenttiä. Ja kahvikupit olivat nekin tarpeeksi suuria. Ei tullut tarvetta heti santsata.

Kun istuimme pöytään ystäväni kanssa rupattelemaan niitä sun näitä, unohdin olevani kahvilassa. Tuntui kuin olisin ollut jonkun kotona vieraisilla. Siis sellaisessa mukavassa paikassa, jossa on niin kiva ja leppoisa tunnelma, että tekisi mieli jäädä ihan vain oleskelemaan. Ja niin me vähän teimmekin, vähän niin kuin puolivahingossa tosin. Pulla kesti loputtomiin ja jossain vaiheessa iltaa pöytäämme ilmestyi työntekijän tarjoamana vielä isot palat tuoretta kauraleipää suurissa paperipusseissa. Ihan mahtavata!

Kellon lähestyessä sulkemisaikaa totesin ystävälleni, että meidän pitäisi ehkä lähteä kotiin, koska paikka oli menossa kiinni. "Onko ihan pakko?" Kysyi ystäväni. "Tänne olisi niin mukava vaan jäädä viettämään aikaa." Niinpä. Kiire ei onneksi kuitenkaan ollut. Kukaan ei tullut höökimään pöytäämme rätin kanssa, painostaen meitä poistumaan ennen sulkemisaikaa, eikä valomerkkiäkään vilkuteltu. Viittä vaille kuusi minulla oli edelleen yhtä tervetullut olo, kuin kello neljältä astuessani sisään kahvilaan. Kun viimein lähdimme siirtymään laiskasti ulko-ovea kohden, omistajalla oli aikaa jäädä vielä rupattelemaan kanssamme mukavia. Kiitos! Nam! :)

http://www.leipomokahvilanavetta.fi/

FAN -YLLÄTYS LÄHIÖOSTARILLA

Fan 

Tänään emme eksyneet yhtään minnekään vahingossa, vaan otimme Facebook-vinkistä kopin, joka kannatti. Vihje ohjasi meidän Pihlajamäen "pahamaineiselle" ostarille, josta ei aivan ensimmäisenä tulisi mieleen lähteä etsimään hyvää ja viihtyisää ruokaravintolaa, mutta kaljakuppilaa kylläkin.

Ravintolan ikkunateksit hukkuivat viereisten juottoloiden logoihin, eikä paikka varsinaisesti huutanut astumaan sisään. Heitimme ennakkoluulot roskiin ja menimme kuitenkin, koska automatkalla paikanpäälle ehdin pikaisesti vilkaista ravintolan saamat asiakasarvostelut, jotka lupasivat yhtä hyvää kuin sosiaalisesta mediasta bongaamani päivityskin.

Itse ravintola oli pieni. Paikassa oli yhteensä viisi pöytää, mutta illan mittaan ainoastaan yksi niistä pysyi tyhjänä. Miinuksena todettakoon, että ravintolan suuri ikkuna oli ikävästi kadulle päin, joten näkymät eivät olleet ne kaikkeista parhaimmat. Ongelma oli kuitenkin ratkaistu sillä, että menimme istumaan selkä ikkunaa vasten, jolloin näköyhteys oli suoraan avoimeen keittiöön. Toisena miinuksena todettakoon edelleen ne isot ikkunat, joiden vuoksi ravintolareissulle olisi kannattanut varustautua pikkaisen paksulla villlapaidalla. Kun ulkona oli pakkasta 15 astetta, ikkunoiden edessä oli melko viileä istua. Jos siis mahdollista kannattaa valita ruokailupöydäksi  se ainoa kulmapöytä joka ei ole ikkunan vieressä. Ainakin talvella. Meidän tilanteessamme tämä kyseisen pöytä oli ainoa, johon oli tehty etykäteisvaraus, mikä toisaalta kertonee ravintolan laadusta sekin jotakin.

Ne niistä miinuksista. Puhutaan välillä jostakin positiivisesta.  Aloitetaan tunnelmasta. Huolimatta isoista kylmistä akvaarioikkunoista, tunnelma oli kotoisa ja vertauskuvallisesti lämmin. Suora näköyhteys avoimeen keittiöön mahdollisti varmistamaan, ettei kokki lämmittänyt mikrossa valmisruokaa. Palvelu oli ystävällistä, eikä omaa ruokaa tarvinnut odottaa kohtuuttoman kauan siitä huolimatta, että ravintolassa oli töissä vain kaksi työntekijää. Parituntisen ravintolaillallisen aikana paikalle eksyi vain kaksi lievästi päihtynyttä henkilöä - hekin hakemaan take away ruokaa.

Sitten vihdoin siihen ruokaan, mikä on ehdottomasti pääsyy siihen miksi tähän ravintolaan kannattaa tulla kauempaakin. Ruokalistalta löytyi japanilaista, korealaista ja kiinalaista ruokaa, kivasti yhdisteltynä. Lisäksi ruokalista oli positiivisella tavalla suppea, mikä mahdollisti normaalia nopeamman päätöksen teon annosvalinnassa. Alkuruuaksi oma valintani oli kevätrullat merenelävätäytteellä. Avomieheni tilasi jonkin sortin possunlihanyyttejä etikkaisella soijakastikkeella (Goyza). Molemmat alkuruuat olivat melko lailla peruslaatua, tarpeeksi hyviä herättämään ruokahalun pääruokaa varten - joka oli loistavaa. Omalta pääruokalautaseltani löytyi teriyakilohta, erisorttiseni aasialaisine lisukkeineen, joista tuore inkivääri viimeisteli annoksen täydellisen maistuvuuden. Kokilla oli maustekäsi kohdillaan, joten lautaselta löytyvät maut juttelivat kivasti keskenään. Lohi oli juuri sopivasti al dente, kasvikset tuoreita ja rapeita ja mikä parasta,  ruoka ei loppunut kesken. Toisaalta ruokaa oli lautasella niin paljon, ettei jälkiruualle löytynyt vatsasta enää tilaa. Tämä oli sääli, koska vaikka jälkiruokalistalta löytyikin vain kaksi vaihtoehtoa, oli naapuripöytään kannettava marjajäätelöannos niin houkuttelevan näköinen, että sitä olisin ehdottomasti halunnut maistaa. Mieheni pääruokana oli hitaasti haudutettua porsaankylkeä sienien ja makean soijakastikkeen kera (Dongpo). Erittäin maittavaa sekin. Kuulemma. Tänne tulemme uudestaankin  Kiitos! Nam!